Ihan uusi, olisko ollut silloin paikallaan puolisen vuotta. Lämmin vesi haisee rikiltä, sillä pääteltiin että joku bakteeri. Pöpö lie päässyt lämmittimeen kaivovedestä, se on 1800-luvulta, luonnonkiviseinäinen ja matala. Juomakelpoiseksi testattu sekä laboratoriossa että ihmiskokein.

Ruostetta on kyllä myös, osa tuloputkista on edelleen alkuperäisiä, siitä ei tuo ongelma johdu.

Kokeiltiin jotain vastaavaa (eli yöllä päällä, päivällä pois; emt isäntä on sähkömies) ja saatiin aikaan vain joku helvetin haiseva pöpö lämmittimeen. Vesi on siis ihan turvallista mutta haisee, mut ongelmaa ei ennen ollut ennen säätöä. En koskis, näin jälkiviisaana.

Jännästi täällä meidän kunnassa on kovastikin tunkua varhaiskasvatuksen tehtäviin. Kaikkiin tänä vuonna auenneisiin paikkoihin on ollut paljon hakijoita, ja suurin osa on ollut halukkaita oppisopimuksiinkin. Väkimäärä on kokonaisuutena laskusuuntainen, mutta ehkäisykielteisten uskonnollisten vähemmistöjen edustajien runsauden vuoksi muksuja riittää niin, että töitä on jopa enemmän kuin männävuosina.

En tiedä miten tuo tuen mahdollinen lakkauttaminen tulee tulevaisuudessa vaikuttamaan. Tuskin ainakaan lisää pätevien hoitajien määrää, saatikka varhaiskasvatuksen opettajien. Toki ammattipätevyyden puuttuminen ei ole este, mutta paremman palkan sillä saisi.

Mä käytän täppäriä, tosin en sitä ole lehdestä lukenut. Mistä lie jäänyt päähän. Ei kaikki kyllä ymmärrä mistä puhun silloin, joten tablettia tulee käytettyä selvennyksenä.

Joo, mä olen ikäni asunut joen lähellä ja ei tulis mieleenkään sinne mennä lillumaan (vaikka kännissä on ajatuksella kyllä leikitty). Voimala on yläjuoksulla, mutta joessa on paljon matalikkoja ja koskipaikkoja, joita koskenperkuiden korjausliikkeet on tehneet hurjemmiksi. Lisäksi joen varrella on vanha mylly, jonka uomaan joutuminen ei ole hyvä idea - rakennus on yli satavuotias ja puusta ja hyvin kyseenalaisessa kunnossa, ties mitä siellä alla on.

Jos nyt oikeasti haluaa lähteä laskemaan, harkitse ensin jonkun paikallisen yrittäjän jokikierrosta jos niitä on (täällä olisi). Taikka sitten oikeasti teet taustatyöt kuten edellisessä kommentissa neuvotaan.

Olen saanut koulutuksen mukaista määräaikaista työtä, sitä on nyt ensi vuoteen. Sen jälkeen varmaan pyrin johonkin työhön jota voin tehdä etänä kotoa käsin tai työllistämään itseni johonkin, koska nykyisellä työllistäjällä ei siinä kohtaa todennäköisesti ole enää rahkeita tarjota mitään - kiitos muun muassa nykyisen hallituksen suunnitelluille toimille, jotka todennäköisesti vievät sieltä muutaman muunkin paikan.

Kauppa teki nyt jo sen verran kyyniseksi, että luotto on aika vähissä mihinkään. Siinä ei kyllä ole auttaneet myöskään valtion virastot, joiden linja on pomppoillut sen mukaan kuka kulloinkin asiaa on hoitanut. Osa on ollut hyvinkin ymmärtäviä sen suhteen että elämänsuunnitelma meni täysin uusiksi, toisilla on linja että oma vika luuseri.

Jotain löytyy aina, pakko siihen on uskoa.

Sairauden osalta kokemus ihan sama. Olin ennen kaupan alalla melkein kymmenen vuotta. Edellinen paikka oli iso marketti Helsingissä jossa olin noin 7 vuotta. Siellä tein työni niin velvollisuudentuntoisesti että sain vakavan rasitusvamman. Sen jälkeisen sairasloman ja kuntoutustuen ajan mua sitten koetettiin saada lähtemään omin avuin (minne?) ja kun yhteiskunnan apu loppui tehtailtiin poislähtö lopullisesti. Mut todettiin lopulta työkyvyttömäksi siihen duuniin ja sain pienen kädenpuristuksen.

Aattelin ennen että olisin voinut tehdä kaupassa töitä eläkeikään asti. Mutta sitten kun en voinut (ja olen siksi pysyvästi fyysisesti rajoittunut) en enää yhtään tiedä mitä tekisin. Muutettiin halvemmalla seudulle ja olen tehnyt kuntoutustöitä, palkkatuettua ja pätkätöitä, mutta loppuelämän työ on edelleen arvoitus ja eläkkeestä ei ole toivoakaan.

Ja vaikka oon ihan hyvin entiselle alalle koulutettu kolmekymppinen, kohdellaan kaikkialla kuin teini-ikäistä.

Kalaan olisi tarkoitus huomenna lähteä jollei sada tai liikaa tuuleskele. Ahvenia tai jos tuuri käy herraväellä vieheiden kanssa haukiakin. Minä pitäydyn mato-ongessa.

Jos tuuri käy kalat menee savukaloiksi, isommat ihmisille ja pienet ilman suolaa meidän poispilatuille kissoille.

Onneksi synnyin ennen someaikaa. Mitä olisikaan odottanut, jos olis nähnyt vain näitä “täydellisiä”?

Mä olin tyytyväinen kaupassa ja olisin siellä kai vieläkin jos fysiikka kestäis. Ja olisin tyytyväinen kotivanhempikin, jos olisi lapsia suotu. Lapsuuden unelma-ammattihan tyrmättiin jo kouluaikoina (epärealistinen ja taloudellisesti typerä, melko suoraan lainaten).

Nyt kun kaikki noista (mitä osasin, mitä odotin, mihin olin valmis) on viety pois en tiedä mitä tekisin. Koskaan ei kerrottu siitä, mitä tehdään kun kroppa on rikki, haaveet ei kanna, eikä mikään muukaan mene kuin edes köyhän Strömsössä.

Että juu, olisin kai ollut tyytyväisempi siellä aiempien vuosikymmenten utopiassa. Tää 2000-luvun utopia jätti mut väliin.