Maailmalla Suomi ihan oikeasti tunnetaan onnellisimpana maana, vaikka suomalaisten on sitä vaikea uskoa. Onnellisuus houkuttaa tänne etenkin lapsiperheitä. Yksi vetovoimatekijä on myös ilmasto.
Jos elämässä onnistumisen mittarina pitää kartanoa, uima-allasta ja upouutta bemaria autotallissa, niin Suomi ei välttämättä ole korkeakoulutetulle paras paikka muuttaa, olet siinä oikeassa. Monen vaakakupissa kuitenkin painavat enemmän ei-materialistiset tekijät, joissa täällä ollaan edelleen (ainakin toistaiseksi) suht vahvoilla, kuten turvallisuus, puhdas luonto, koulutuksen taso, jne. Ihan keskivertosuomalainenkin on kuitenkin globaalissa mittakaavassa todella varakas, ja täkäläinenkin korkeakoulutetun elintaso takaa kyllä ihmiselle enemmän kuin tarpeeksi onnellisen elämän elämiseen. Loppu on mielestäni korvienvälistä kiinni.
Karu totuus on nykyisin se, että samalla vaivalla saa monessa maassa enemmän. Suomessa valtaville veroille ei saa enää vastinetta: en laittaisi todennäköisesti lastani suomalaiseen kouluun ja ostaisin aivan satavarmasti hänelle yksityisen terveysvakuutuksen, koska julkinen terveydenhuolto on täysin tukossa. Ulkomainen yliopistokin hänelle pitäisi kustantaa joka tapauksessa, suomalaista yliopistoa en suosittelisi kokemuksen syvällä rintaäänellä pahimmalle vihamiehellenikään. Tiestökin on surkeassa kunnossa, vanhustenhuolto kamalalla tolalla jne.
Toisaalta, kaikki ylläoleva on loppupeleissä merkityksetöntä. Minua ajaa Suomesta pois ennen kaikkea maan ilmasto, ja mikään rahamäärä ei saisi minua enää viettämään talvea Suomessa.
Jos ilmastoa ei oteta huomioon, niin mitä tarjoaisit ratkaisuksi, jotta sinunlaisesi jäisivät tyytyväisinä Suomeen? Näkisin meidän talousongelmien kumpuavan ennen kaikkea väestönrakenteen vinoumasta, ja kierrehän vain syvenee, jos trendiksi muodostuu ottaa täältä ilmainen korkeakoulutus, mutta kaikota maasta ja tehdä lapset muualle siinä kohtaa kun investointi olisi tarkoitus maksaa takaisin. Hommahan kuitenkin pyörii sillä oletuksella, että osan kansasta kohdalla investointi jää väkisin syystä tai toisesta miinukselle, mutta osalla taas riittää rahkeet niihin “hyviin hommiin” joilla tappiot katetaan.
Itse ajattelen, että meikäläisen verorahoilla subventoidaan niitä vähemmän tuottavia, mutta silti yhteiskunnan pyörimisen kannalta tärkeitä matalapalkka-ammatteja, ja tarjotaan työttömille turvaverkko josta ainakin toivottavasti valtio jää plussan puolelle (joo, osa rottailee, mutta osa työllistyy, ja esim kodittomuuden aiheuttamat lieveilmiöt poistuvat kun kaikilla on edes katto pään päällä). Itselle jää silti rahaa kaikkeen mitä elämiseen ja harrastamiseen tarvitsee, ja kohtuullisesti vielä säästöön. Joo, ei yhtä paljon kuin jos muuttaisin Jenkkeihin koodaamaan, mutta hittoako sillä rahalla tekee? Kyllä täälläkin pystyisi näillä palkoilla menemään yksityselle terveydenhuoltoon jos tarve vaatisi, ja yksityiskouluja karsastan vahvasti: koen hienona juttuna, että sain omassa lapsuudessani kaveerata monenlaisten perheiden lasten kanssa, enkä tahtoisi sulkea omiani mihinkään rikkaiden eliittikuplaan. Minun ei täällä tarvitse säästää lasteni yliopistomaksuihin tai yllättävän työkyvyttömäksi ajavan sairauden varalle, ja kyseenalaistan kalliden autojen, huviveneiden jne. olevan elämänonnellisuuden kannalta merkityksellisiä hankintoja. Vähemmälläkin pärjää, ja tulisikin pärjätä, jotta seuraavillekin sukupolville riittää.
Jos ilmastoa ei oteta huomioon, niin mitä tarjoaisit ratkaisuksi, jotta sinunlaisesi jäisivät tyytyväisinä Suomeen?
Asia on hyvin subjektiivinen, ja siihen vaikuttavat varmasti erilaiset seikat jokaisen yksilön kohdalla. En siis osaa tähän vastata. Sen kuitenkin tiedän, että ilmastolla on itseeni niin vahva vaikutus, että minua ei saisi jäämään Suomeen edes aseella uhkaamalla.
enkä tahtoisi sulkea omiani mihinkään rikkaiden eliittikuplaan
En näe, miksi nämä asiat sulkisivat toisensa pois. Joka tapauksessa syy suomalaisen koulutuksen vieroksumiselle löytyy siitä, että on tätä nykyä täysin herran hallussa että sattuuko oma lapsi päätymään sellaiseen koululuokkaan, jossa asiat sujuvat vaiko sellaiseen, jossa on yksi tai useampi häirikkö joiden vuoksi itse oppimisesta ei tule yhtään mitään. Tiedän kontakteistani koulumaailmaan, että meno on mennyt aivan mahdottomaksi ja osa hyvistä opettajista on jopa lopettanut työnsä, kun näitä häiriköitä ei saada erityisluokkiin. Tämänkin kanssa voisi ehkä vielä elää, mutta koululaitos on Suomessa erittäin tasapäistävä, ja jos lapseni on kuten minä itse olin niin hänellä voisi hyvinkin olla maisterintutkinto täysi-ikäiseksi tullessaan. Siihen ei Suomessa koululaitos kuitenkaan anna hevillä mahdollisuutta, etenkään kun niistä häiriköistä pitää huolehtia.
ei täällä tarvitse säästää lasteni yliopistomaksuihin
Minä teen sen ihan mielelläni.
yllättävän työkyvyttömäksi ajavan sairauden varalle
Minä teen senkin ihan mielelläni. Suomessa on tälläkin hetkellä tuhansittain ihmisiä, jotka kuuluisivat työkyvyttömyyseläkkeelle mutta eivät sitä saa, kun eläkevakuutusyhtiön lääkäri toteaa että juuri tämä sairaus ei oikeuta eläkkeeseen (oireista riippumatta).
kyseenalaistan kalliden autojen, huviveneiden jne. olevan elämänonnellisuuden kannalta merkityksellisiä hankintoja
Niin minäkin. Sinulla vaikuttaa olevan sellainen käsitys, että maastamuutolla oltaisiin tavoittelemassa jotain maallista mammonaa. Siinä erehdyt. Kysymys on puhtaasti siitä, että voin saavuttaa ulkomailla neljän kuukauden vuotuisella työnteolla saman elintason, joka vaatisi Suomessa yksitoista kuukautta työtä. Loppuajan voi käyttää lomailuun ja itsensä kehittämiseen. Turha sitä elämäänsä on raatamiseen uhrata, jos vähemmälläkin pärjää.
En osaa sanoa, viittasin siihen lähinnä koulun kontekstissa. Sekin on hyvin subjektiivinen asia, koska se vaikuttaa suurimpaan osaan väestöstä neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Itse taas koen, että ilmasto on se merkittävin syy jäädä tänne. Suomessa vaan on pirun stabiili ilmasto, ei tarvitse pohtia hirmumyrskyjä yms. Ja tämä stabiilius on tulevaisuudessa vieläkin tärkeämpää. Toki ääri-ilmiöt lisääntyvät täälläkin, mutta hyvin todennäköisesti paljon pienemmässä mittakaavassa kuin muualla maailmassa.
Valitettavasti ilmaston kaverina on talvella tuo saatanan pimeys. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän se tuntuu itseeni vaikuttavan.
Jos elämässä onnistumisen mittarina pitää kartanoa, uima-allasta ja upouutta bemaria autotallissa, niin Suomi ei välttämättä ole korkeakoulutetulle paras paikka muuttaa, olet siinä oikeassa. Monen vaakakupissa kuitenkin painavat enemmän ei-materialistiset tekijät, joissa täällä ollaan edelleen (ainakin toistaiseksi) suht vahvoilla, kuten turvallisuus, puhdas luonto, koulutuksen taso, jne. Ihan keskivertosuomalainenkin on kuitenkin globaalissa mittakaavassa todella varakas, ja täkäläinenkin korkeakoulutetun elintaso takaa kyllä ihmiselle enemmän kuin tarpeeksi onnellisen elämän elämiseen. Loppu on mielestäni korvienvälistä kiinni.
Karu totuus on nykyisin se, että samalla vaivalla saa monessa maassa enemmän. Suomessa valtaville veroille ei saa enää vastinetta: en laittaisi todennäköisesti lastani suomalaiseen kouluun ja ostaisin aivan satavarmasti hänelle yksityisen terveysvakuutuksen, koska julkinen terveydenhuolto on täysin tukossa. Ulkomainen yliopistokin hänelle pitäisi kustantaa joka tapauksessa, suomalaista yliopistoa en suosittelisi kokemuksen syvällä rintaäänellä pahimmalle vihamiehellenikään. Tiestökin on surkeassa kunnossa, vanhustenhuolto kamalalla tolalla jne.
Toisaalta, kaikki ylläoleva on loppupeleissä merkityksetöntä. Minua ajaa Suomesta pois ennen kaikkea maan ilmasto, ja mikään rahamäärä ei saisi minua enää viettämään talvea Suomessa.
Jos ilmastoa ei oteta huomioon, niin mitä tarjoaisit ratkaisuksi, jotta sinunlaisesi jäisivät tyytyväisinä Suomeen? Näkisin meidän talousongelmien kumpuavan ennen kaikkea väestönrakenteen vinoumasta, ja kierrehän vain syvenee, jos trendiksi muodostuu ottaa täältä ilmainen korkeakoulutus, mutta kaikota maasta ja tehdä lapset muualle siinä kohtaa kun investointi olisi tarkoitus maksaa takaisin. Hommahan kuitenkin pyörii sillä oletuksella, että osan kansasta kohdalla investointi jää väkisin syystä tai toisesta miinukselle, mutta osalla taas riittää rahkeet niihin “hyviin hommiin” joilla tappiot katetaan.
Itse ajattelen, että meikäläisen verorahoilla subventoidaan niitä vähemmän tuottavia, mutta silti yhteiskunnan pyörimisen kannalta tärkeitä matalapalkka-ammatteja, ja tarjotaan työttömille turvaverkko josta ainakin toivottavasti valtio jää plussan puolelle (joo, osa rottailee, mutta osa työllistyy, ja esim kodittomuuden aiheuttamat lieveilmiöt poistuvat kun kaikilla on edes katto pään päällä). Itselle jää silti rahaa kaikkeen mitä elämiseen ja harrastamiseen tarvitsee, ja kohtuullisesti vielä säästöön. Joo, ei yhtä paljon kuin jos muuttaisin Jenkkeihin koodaamaan, mutta hittoako sillä rahalla tekee? Kyllä täälläkin pystyisi näillä palkoilla menemään yksityselle terveydenhuoltoon jos tarve vaatisi, ja yksityiskouluja karsastan vahvasti: koen hienona juttuna, että sain omassa lapsuudessani kaveerata monenlaisten perheiden lasten kanssa, enkä tahtoisi sulkea omiani mihinkään rikkaiden eliittikuplaan. Minun ei täällä tarvitse säästää lasteni yliopistomaksuihin tai yllättävän työkyvyttömäksi ajavan sairauden varalle, ja kyseenalaistan kalliden autojen, huviveneiden jne. olevan elämänonnellisuuden kannalta merkityksellisiä hankintoja. Vähemmälläkin pärjää, ja tulisikin pärjätä, jotta seuraavillekin sukupolville riittää.
Asia on hyvin subjektiivinen, ja siihen vaikuttavat varmasti erilaiset seikat jokaisen yksilön kohdalla. En siis osaa tähän vastata. Sen kuitenkin tiedän, että ilmastolla on itseeni niin vahva vaikutus, että minua ei saisi jäämään Suomeen edes aseella uhkaamalla.
En näe, miksi nämä asiat sulkisivat toisensa pois. Joka tapauksessa syy suomalaisen koulutuksen vieroksumiselle löytyy siitä, että on tätä nykyä täysin herran hallussa että sattuuko oma lapsi päätymään sellaiseen koululuokkaan, jossa asiat sujuvat vaiko sellaiseen, jossa on yksi tai useampi häirikkö joiden vuoksi itse oppimisesta ei tule yhtään mitään. Tiedän kontakteistani koulumaailmaan, että meno on mennyt aivan mahdottomaksi ja osa hyvistä opettajista on jopa lopettanut työnsä, kun näitä häiriköitä ei saada erityisluokkiin. Tämänkin kanssa voisi ehkä vielä elää, mutta koululaitos on Suomessa erittäin tasapäistävä, ja jos lapseni on kuten minä itse olin niin hänellä voisi hyvinkin olla maisterintutkinto täysi-ikäiseksi tullessaan. Siihen ei Suomessa koululaitos kuitenkaan anna hevillä mahdollisuutta, etenkään kun niistä häiriköistä pitää huolehtia.
Minä teen sen ihan mielelläni.
Minä teen senkin ihan mielelläni. Suomessa on tälläkin hetkellä tuhansittain ihmisiä, jotka kuuluisivat työkyvyttömyyseläkkeelle mutta eivät sitä saa, kun eläkevakuutusyhtiön lääkäri toteaa että juuri tämä sairaus ei oikeuta eläkkeeseen (oireista riippumatta).
Niin minäkin. Sinulla vaikuttaa olevan sellainen käsitys, että maastamuutolla oltaisiin tavoittelemassa jotain maallista mammonaa. Siinä erehdyt. Kysymys on puhtaasti siitä, että voin saavuttaa ulkomailla neljän kuukauden vuotuisella työnteolla saman elintason, joka vaatisi Suomessa yksitoista kuukautta työtä. Loppuajan voi käyttää lomailuun ja itsensä kehittämiseen. Turha sitä elämäänsä on raatamiseen uhrata, jos vähemmälläkin pärjää.
Ymmärränkö oikein, että yleinen tasapäistäminen on suurin ongelma (ilmaston jälkeen)?
En osaa sanoa, viittasin siihen lähinnä koulun kontekstissa. Sekin on hyvin subjektiivinen asia, koska se vaikuttaa suurimpaan osaan väestöstä neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Itse taas koen, että ilmasto on se merkittävin syy jäädä tänne. Suomessa vaan on pirun stabiili ilmasto, ei tarvitse pohtia hirmumyrskyjä yms. Ja tämä stabiilius on tulevaisuudessa vieläkin tärkeämpää. Toki ääri-ilmiöt lisääntyvät täälläkin, mutta hyvin todennäköisesti paljon pienemmässä mittakaavassa kuin muualla maailmassa.
Valitettavasti ilmaston kaverina on talvella tuo saatanan pimeys. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän se tuntuu itseeni vaikuttavan.