Maailmalla Suomi ihan oikeasti tunnetaan onnellisimpana maana, vaikka suomalaisten on sitä vaikea uskoa. Onnellisuus houkuttaa tänne etenkin lapsiperheitä. Yksi vetovoimatekijä on myös ilmasto.
Jos ilmastoa ei oteta huomioon, niin mitä tarjoaisit ratkaisuksi, jotta sinunlaisesi jäisivät tyytyväisinä Suomeen?
Asia on hyvin subjektiivinen, ja siihen vaikuttavat varmasti erilaiset seikat jokaisen yksilön kohdalla. En siis osaa tähän vastata. Sen kuitenkin tiedän, että ilmastolla on itseeni niin vahva vaikutus, että minua ei saisi jäämään Suomeen edes aseella uhkaamalla.
enkä tahtoisi sulkea omiani mihinkään rikkaiden eliittikuplaan
En näe, miksi nämä asiat sulkisivat toisensa pois. Joka tapauksessa syy suomalaisen koulutuksen vieroksumiselle löytyy siitä, että on tätä nykyä täysin herran hallussa että sattuuko oma lapsi päätymään sellaiseen koululuokkaan, jossa asiat sujuvat vaiko sellaiseen, jossa on yksi tai useampi häirikkö joiden vuoksi itse oppimisesta ei tule yhtään mitään. Tiedän kontakteistani koulumaailmaan, että meno on mennyt aivan mahdottomaksi ja osa hyvistä opettajista on jopa lopettanut työnsä, kun näitä häiriköitä ei saada erityisluokkiin. Tämänkin kanssa voisi ehkä vielä elää, mutta koululaitos on Suomessa erittäin tasapäistävä, ja jos lapseni on kuten minä itse olin niin hänellä voisi hyvinkin olla maisterintutkinto täysi-ikäiseksi tullessaan. Siihen ei Suomessa koululaitos kuitenkaan anna hevillä mahdollisuutta, etenkään kun niistä häiriköistä pitää huolehtia.
ei täällä tarvitse säästää lasteni yliopistomaksuihin
Minä teen sen ihan mielelläni.
yllättävän työkyvyttömäksi ajavan sairauden varalle
Minä teen senkin ihan mielelläni. Suomessa on tälläkin hetkellä tuhansittain ihmisiä, jotka kuuluisivat työkyvyttömyyseläkkeelle mutta eivät sitä saa, kun eläkevakuutusyhtiön lääkäri toteaa että juuri tämä sairaus ei oikeuta eläkkeeseen (oireista riippumatta).
kyseenalaistan kalliden autojen, huviveneiden jne. olevan elämänonnellisuuden kannalta merkityksellisiä hankintoja
Niin minäkin. Sinulla vaikuttaa olevan sellainen käsitys, että maastamuutolla oltaisiin tavoittelemassa jotain maallista mammonaa. Siinä erehdyt. Kysymys on puhtaasti siitä, että voin saavuttaa ulkomailla neljän kuukauden vuotuisella työnteolla saman elintason, joka vaatisi Suomessa yksitoista kuukautta työtä. Loppuajan voi käyttää lomailuun ja itsensä kehittämiseen. Turha sitä elämäänsä on raatamiseen uhrata, jos vähemmälläkin pärjää.
En osaa sanoa, viittasin siihen lähinnä koulun kontekstissa. Sekin on hyvin subjektiivinen asia, koska se vaikuttaa suurimpaan osaan väestöstä neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Asia on hyvin subjektiivinen, ja siihen vaikuttavat varmasti erilaiset seikat jokaisen yksilön kohdalla. En siis osaa tähän vastata. Sen kuitenkin tiedän, että ilmastolla on itseeni niin vahva vaikutus, että minua ei saisi jäämään Suomeen edes aseella uhkaamalla.
En näe, miksi nämä asiat sulkisivat toisensa pois. Joka tapauksessa syy suomalaisen koulutuksen vieroksumiselle löytyy siitä, että on tätä nykyä täysin herran hallussa että sattuuko oma lapsi päätymään sellaiseen koululuokkaan, jossa asiat sujuvat vaiko sellaiseen, jossa on yksi tai useampi häirikkö joiden vuoksi itse oppimisesta ei tule yhtään mitään. Tiedän kontakteistani koulumaailmaan, että meno on mennyt aivan mahdottomaksi ja osa hyvistä opettajista on jopa lopettanut työnsä, kun näitä häiriköitä ei saada erityisluokkiin. Tämänkin kanssa voisi ehkä vielä elää, mutta koululaitos on Suomessa erittäin tasapäistävä, ja jos lapseni on kuten minä itse olin niin hänellä voisi hyvinkin olla maisterintutkinto täysi-ikäiseksi tullessaan. Siihen ei Suomessa koululaitos kuitenkaan anna hevillä mahdollisuutta, etenkään kun niistä häiriköistä pitää huolehtia.
Minä teen sen ihan mielelläni.
Minä teen senkin ihan mielelläni. Suomessa on tälläkin hetkellä tuhansittain ihmisiä, jotka kuuluisivat työkyvyttömyyseläkkeelle mutta eivät sitä saa, kun eläkevakuutusyhtiön lääkäri toteaa että juuri tämä sairaus ei oikeuta eläkkeeseen (oireista riippumatta).
Niin minäkin. Sinulla vaikuttaa olevan sellainen käsitys, että maastamuutolla oltaisiin tavoittelemassa jotain maallista mammonaa. Siinä erehdyt. Kysymys on puhtaasti siitä, että voin saavuttaa ulkomailla neljän kuukauden vuotuisella työnteolla saman elintason, joka vaatisi Suomessa yksitoista kuukautta työtä. Loppuajan voi käyttää lomailuun ja itsensä kehittämiseen. Turha sitä elämäänsä on raatamiseen uhrata, jos vähemmälläkin pärjää.
Ymmärränkö oikein, että yleinen tasapäistäminen on suurin ongelma (ilmaston jälkeen)?
En osaa sanoa, viittasin siihen lähinnä koulun kontekstissa. Sekin on hyvin subjektiivinen asia, koska se vaikuttaa suurimpaan osaan väestöstä neutraalisti tai jopa positiivisesti.