Suomen valtiolla on lakiin saakka kirjattu oma virallinen näkemys siitä, että se pyrkii edistämään tasa-arvoa siellä missä mahdollista. Tätä vastustaville troglodyyteille suositan syvällistä pohdiskelua onko Suomi heille todella paras paikka asua.
Tämä oli kirjattu lakiin myös silloin kun samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinti ei ollut mahdollista. Asiat eivät ole mustavalkoisia, vaan harmaan sävyistä käydään jatkuvaa poliittista vääntöä.
Tässä taasen sorrutaan kultaisen keskitien fallasiaan.
Kultaisen keskitien sijaan noudatan ennemminkin roolien vaihtamisen -ajatusleikkiä: entä jos tilanne olisi käänteinen. Tuntuisiko minusta kivalta ja turvalliselta, jos väkivaltakoneisto marssisi avoimesti poliittisten vastustajien riveissä, onko tämä tarpeellista ja mitä sillä oikesti saavutetaan.
Kultaisen keskitien sijaan noudatan ennemminkin roolien vaihtamisen -ajatusleikkiä: entä jos tilanne olisi käänteinen. Tuntuisiko minusta kivalta ja turvalliselta, jos väkivaltakoneisto marssisi avoimesti poliittisten vastustajien riveissä, onko tämä tarpeellista ja mitä sillä oikesti saavutetaan.
Tämä on vain sama argumentti toisin sanoin. “Tuntuisiko sinusta kivalta, jos kovasti haluaisit räjäyttää kerrostalon täynnä ihmisiä, mutta poliisi ja valtio estää sinua?”
Yhteiskunnassa on valitettavasti aina yksilöitä jotka tahtovat aiheuttaa toisille yhteiskunnan jäsenille kärsimystä. Yhteiskunnan ei tule tukea tai edes sallia tällaista, päinvastoin, yhteiskunnan on suojeltava jäseniään toisten jäsentensä mielivallalta. Yhteiskunnan on kitkettävä toimintaa joka ei luo mitään positiivista vaan pyrkii ainoastaan satuttamaan muita, oli se sitten terrorismia tai homofobiaa. Sinun oikeutesi loppuvat siellä missä muiden alkavat.
Aika militantit vertaukset. Kyse oli viranomaisten osallistumisesta Prideen, ei kerrostalojen räjäyttelystä.
Mielestäni se, että annetaan vähän siimaa yhteiskuntarauhan nimissä, ei ole varsinaisesti edes keskitien ratkaisu. Joidenkin mielestä myös syrjäytyneille maksettavat sosiaalietuudet ovat todellisuudessa suojelurahoja, koska vaihtoehtona on levottomuus ja rikollisuus; niiden maksaminen olisi siis alistumista pahuuden edessä, ja oikeampi ratkaisu olisi kitkeä tämä pahuus kovilla toimilla.
Minä en usko kovan linjan toimivuuteen. Maksan mielelläni niin rahallisia kuin arvopoliittisia suojelurahoja, jos näillä voidaan turvata yhteiskuntarauha.
Suomen valtiolla on lakiin saakka kirjattu oma virallinen näkemys siitä, että se pyrkii edistämään tasa-arvoa siellä missä mahdollista. Tätä vastustaville troglodyyteille suositan syvällistä pohdiskelua onko Suomi heille todella paras paikka asua.Tämä oli kirjattu lakiin myös silloin kun samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinti ei ollut mahdollista. Asiat eivät ole mustavalkoisia, vaan harmaan sävyistä käydään jatkuvaa poliittista vääntöä.
Tässä taasen sorrutaan kultaisen keskitien fallasiaan.Kultaisen keskitien sijaan noudatan ennemminkin roolien vaihtamisen -ajatusleikkiä: entä jos tilanne olisi käänteinen. Tuntuisiko minusta kivalta ja turvalliselta, jos väkivaltakoneisto marssisi avoimesti poliittisten vastustajien riveissä, onko tämä tarpeellista ja mitä sillä oikesti saavutetaan.
Tämä on vain sama argumentti toisin sanoin. “Tuntuisiko sinusta kivalta, jos kovasti haluaisit räjäyttää kerrostalon täynnä ihmisiä, mutta poliisi ja valtio estää sinua?”
Yhteiskunnassa on valitettavasti aina yksilöitä jotka tahtovat aiheuttaa toisille yhteiskunnan jäsenille kärsimystä. Yhteiskunnan ei tule tukea tai edes sallia tällaista, päinvastoin, yhteiskunnan on suojeltava jäseniään toisten jäsentensä mielivallalta. Yhteiskunnan on kitkettävä toimintaa joka ei luo mitään positiivista vaan pyrkii ainoastaan satuttamaan muita, oli se sitten terrorismia tai homofobiaa. Sinun oikeutesi loppuvat siellä missä muiden alkavat.
Aika militantit vertaukset. Kyse oli viranomaisten osallistumisesta Prideen, ei kerrostalojen räjäyttelystä.
Mielestäni se, että annetaan vähän siimaa yhteiskuntarauhan nimissä, ei ole varsinaisesti edes keskitien ratkaisu. Joidenkin mielestä myös syrjäytyneille maksettavat sosiaalietuudet ovat todellisuudessa suojelurahoja, koska vaihtoehtona on levottomuus ja rikollisuus; niiden maksaminen olisi siis alistumista pahuuden edessä, ja oikeampi ratkaisu olisi kitkeä tämä pahuus kovilla toimilla.
Minä en usko kovan linjan toimivuuteen. Maksan mielelläni niin rahallisia kuin arvopoliittisia suojelurahoja, jos näillä voidaan turvata yhteiskuntarauha.