Tässä 5-osaisessa juttusarjassa käsitellään medialukutaidon vaikutusta Suomalaisen todellisuuskuvaan, sitä kuinka meitä manipuloidaan ja samalla selviää miksi korruptiosta puhutaan Suomessa lähinnä salaliittoteoriana. Aihe on valitettavan monitahoinen ja siihen liittyy monta asiaa, jotka olisi ollut hyvä käydä kaikki läpi samassa yhteydessä. Valitettavasti nykypäivänä jokaisen keskittymiskyky on koetuksella. Koitan supistaa laajan aiheen mahdollisimman pieneen läjään käyttämällä muutamaa esimerkkiä ja tuon samalla esille yhden virastoissa pyörivän vedätyksen, jonka olemassaolosta suurin osa kansasta ei ole enää tietoinen, vaikka meistä jokainen on kuullut sen nimen. Jos käytetyt esimerkit triggeröivät kognitiivista dissonanssiasi, tiedät olevasi mielipidevaikutuksen uhri. Kun ymmärtää mitä valtiovalta touhuaa verovaroilla, ymmärtää myös kaiken olennaisen politiikasta ja sitä myötä vallitsevasta yhteiskuntajärjestelmästä. Elän toivossa että osassa lukijoista heräisi mielenkiinto perehtyä näihin asioihin omatoimisesti.
Medialukutaito on nykypäivänä taito jonka merkitystä ei voi liioitella. Se määrittelee pitkälti sen millaisessa todellisuudessa meistä itse kukin elää. Todellisuus kun on nykyään valitettavan subjektiivinen käsite. Eletään ihmeellisiä aikoja. Valtamedia suoltaa vähän väliä puhdasta fiktiota ja siitä huolimatta suuri osa kansasta kuvittelee uutisten olevan täyttä totta. Medialukutaito tuntuu olevan sellaisessa todellisuudessa eläville salaliittoteoria. Politiikka taas on todellisuuskuvasta huolimatta kuiva ja tympeä aihe. Politiikkaan perehtyminen on kuitenkin nyt tärkeämpää kuin koskaan, koska se vaikuttaa meistä jokaisen kurjuuteen.
Osa 1.
Kuinka meitä johdetaan harhaan
Nykypäivänä valtaapitävien korruptiosta uutisoidaan säännöllisesti, mutta tämä suhmuroinnin historia katoaa mielistä nopeasti. Nämä uutiset katoavat myös netistä. Toinen asiaan vahvasti liittyvä ilmiö on katsotaan-samaa-leffaa-mutta-nähdään-eri-juoni-ilmiö. Samoja uutisia lukemalla voidaan ymmärtää kaksi täysin eri, joskus jopa toisensa poissulkevaa, käsitystä. Samaa ilmiötä nähdään toki muuallakin kuin mediassa. Osa kansasta elää edelleen lintukodossa kun taas toisten todellisuudessa ne linnut on jo tapettu ja myyty kansainvälisille sijoittajille.
Kuinka suhmuroinnin historia katoaa
Jatkuva uutisointi suhmuroinnista saa ajattelemaan, että “no tää on taas tätä,” “maan tapa,” jne, eli se nähdään politiikkaan kuuluvana osana, jolle ei mahdeta oikein mitään. Kun jatkuvasti suolletaan uutisia suhmuroivan poppoon uusista urotöistä, niin siitä seuraa jonkinlainen ähky. Koko poliittista teatteria ei edes haluaisi seurata, mutta tuntee sen ainakin jossain mittakaavassa välttämättömäksi kun ymmärtää mitä on panoksena, ymmärsi sitten taustalla pyöriviä kusetuksia tai ei.
Tätä työkseen valehtelevaa porukkaa on vastenmielistä seurata, katsoi asiaa miltä kantilta tahansa. Jokainen tietää sen kylmän virneen ja tyhjän katseen, joka nähdään toistuvasti tämän porukan naamalla. Siinä nähdään miltä näyttää kun empatiaa tuntematon henkilö yrittää hymyillä. Ei tarvita psykologia kertomaan että tuossa porukassa on jotain vialla. Se tunne jota tunnet katsoessasi sitä irvokasta hymyä, on alitajunnasta kumpuava primitiivinen vaisto joka kertoo olennaisen. Psykopaatteja on useampaa sorttia. Median glorifioimat sarjamurhaajat ovat pieniä tekijöitä, jos verrataan niitä tähän porukkaan joka tietoisesti edistää hallitsemansa kansan kurjuutta. Tästä myöhemmin lisää.
Mielipidevaikuttamisen ammattilaiset ymmärtävät mitä täällä tapahtuu. Korruptiosta säännöllisesti uutisoidessa nähdään jonkinlainen media-avusteinen jatkuvalla suhmuroinnilla ja siitä kiinni jäämisellä itseään toistava variaatio aivopesutekniikasta, joka tunnetaan nimellä Information Flood, jolla johdetaan samalla kansaa harhaan ja jolla media ilmeisesti tienaa edelleen niin paljon, että voi suoltaa fiktiota vaikka luottamus mediaan on nykypäivänä pohjalukemissa. Tässä nähdään myös usein katsotaan-samaa-leffaa-mutta-nähdään-eri-juoni-ilmiö.
Jokaisessa korruptiota käsittelevän uutisen kommenteissa nähdään aina joku joka ei ymmärtänyt lukemaansa ja kaipaa raivokkaasti lähteitä korruption olemassaololle. Nämä sankarit kertovat seuraavansa mediaa säännöllisesti, ja ovat vahvasti siinä uskossa, ettei hyvinvointiyhteiskunnan rippeitä olla ajamassa alas ja korruptio on tietysti salaliittoteoria, jonka olemassaololle ei ole minkäänlaisia todisteita. Herää tietysti kysymys, onko tämä porukka tosissaan niin ymmärtämättömiä, vai tapahtuuko tässä tietoista mielipidevaikuttamista.
Jokatapauksessa salaliittoteoria on nykypäivän yleispätevä Hitler-kortti, jota voi käyttää myös itseensä. Oman todellisuuskuvan vastaisen tiedon julistaminen salaliittoteoriaksi on helppo tapa pitää todellisuuskuva särkymättömänä.
Miten mielipidevaikuttaminen toimii ja yleisimmät tekniikat
Floodaus
Jatkuva uutisointi suhmuroinnista hävittää nopeasti mielistä ne aikaisemmat touhut, kun jatkuvasti nähdään saman loopin toistuvan ja on aina uusi tapaus josta raivostua: koijarit suhmuroivat työkseen -> osa koijareista kompastuu hillotolppiinsa ja jää kiinni -> media raportoi (edustamastaan poliittisesta suuntauksestaan riippuen) enemmän tai vähän vähemmän valkopestyn version tapahtuneesta -> asiaa vatvotaan hetki, kunnes tulee uusi kohu joka vie huomion pois edellisestä ja looppi alkaa alusta. Ennemmin tai vähän myöhemmin ei jakseta enää edes raivostua ja suhmurointi hyväksytään maan tapana, jolle ei mahdeta mitään.
Valkopesu
Valkopesun jokainen varmaan ymmärtää, sillä tarkoitetaan sitä että uutisoidaan laimennettu versio tapahtuneesta. Jos jutusta välittyy rivien välistä sellainen tunne että “taas jäätiin kiinni suhmuroinnista, mutta tämä tapaus oli varmasti se viimeinen joka suhmuroi,” niin voidaan olettaa että kyseinen lähde edustaa samaa poliittista ryhmittymää, jolloin voidaan myös olettaa että kyseessä on hyvin todennäköisesti jollain tavalla valkopesty uutinen.
Gaslighting
Ehkäpä räikein esimerkki median mielipidevaikuttamisesta on tekniikka nimeltään Gaslighting. Se tarkoittaa sitä että viedään huomio tavalla tai toisella pois faktoista ja tietysti myös sitä että ajetaan samalla omaa narratiiviaan.
Ideologisena työttömänä julkisuuteen noussutta kirjailijaa käsittelevät jutut ovat hyviä esimerkkejä gaslightaamisesta. Ei tarvitse kuin sisällyttää “ideologisesti työtön” otsikkoon, ja yhtäkkiä kaikki työttömät kuuluvat edellämainittuun ryhmään, jolloin kaikki kurjuutus on heti oikeutettu. Kun samaa narratiivia on suollettu vuosia, se mielikuva töitä välttelevien armeijasta on muodostunut jo ennestään, sitä vahvistetaan otsikolla ja samalla yritetään herättää lukijassa tunneperäinen reaktio.
Suuri osa lukijoista edes lue juttua siihen asti missä kerrotaan ettei Ossi ole työtön, vaan apurahalla työskentelevä kirjailija joka käytti mediaa hyväkseen kirjansa markkinoinnissa esiintymällä “ideologisesti työttömänä,” ja tuli siinä samalla eläväksi todisteeksi äärimmäisestä pahuudesta: töitä välttelevien työttömien armeijan olemassaolosta.
Moni niistä harvoista joka viitsii lukea koko jutun, tuntuu ajattelevan kuinka kamalaa on kun tämä paha työtön on väärinkäyttänyt tukijärjestelmää kirjoittamalla kirjan eläessään työttömyystuilla, ja mokoman pitäisikin maksaa ne tuet takaisin siltä ajalta, eihän työtön saa tehdä työtä ja nostaa samalla tukia. Samalla tietysti unohtuu se, että minimitoimeentulo on EU-direktiivillä säädetty ihmisoikeus ja ehkä muutama muukin asia.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/79f070aa-3642-41b5-a68f-82f791224a2d
Lintukotopropaganda
Lintukotopropaganda on keksimäni termi uutiselle, jossa raportoidaan jonkun kokemasta yleisestä kurjuudesta, mutta juttu on tarkoituksella kirjoitettu niin, että rivien välistä välittyy lintukotonarratiiviin sopiva kuva: joo huonosti menee, mutta se johtuu tämän yksilön hölmöistä valinnoista. Ihan oma vika. Eihän Suomessa nyt muuten voisi olla asiat kenelläkään huonosti, koska Suomi on hyvinvointivaltio ja lintukoto. Jotkut käyttävät näistä jutuista nimitystä Ragebait, jolla farmataan vihaklikkauksia, mutta joka on vain osa totuudesta. Näissä uutisissa nähdään aina gaslightaamista.
Irrallinen asiayhteys
Kun yksittäinen lause irroitetaan asiayhteydestä, voidaan kääntää asia päälaelleen. Se voidaan tehdä joko johtamalla huomio sivuun, tai esimerkiksi uutisoimalla asiayhteydestä irroitettua videoklippiä koko totuutena. Hyviä esimerkkejä sellaisista ovat Trumpin aikakaudella tunnetuksi tulleet Fine People- ja Drinking Bleach-hoaxit, jotka uutisoitiin Suomessakin täytenä totena ja joilla oli varmasti rapakon tuollapuolen merkittävä vaikutus politiikkaan. Voisi jopa sanoa, että ilman näitä (ja muutamaa muuta totuutena uutisoitua hoaxia) Bidenin valtakausi olisi saattanut jäädä kokonaan näkemättä.
Itse itsensä debunkkaavat uutiset ja puhdas fiktio
Meitä johdetaan harhaan myös itse itsensä debunkkaavilla uutisilla, sekä puhtaalla fiktiolla jonka debunkkaaminen jää medialukutaitoisten tehtäväksi. Itsensä debunkkaavassa uutisessa on raflaava klikkiotsikko ja lopussa lukee jotain tyyliin “otsikon väite saattaa ehkä olla niin kuin väitettiin, mutta todellisuudessa siitä ei edes ole täyttä varmuutta.” Näin muodostuu valheellinen mielikuva kaikille jotka lukevat pelkän otsikon, tai eivät lue juttua loppuun asti.
Hyvä esimerkki medialukutaitoisten debunkattavaksi jäävästä fiktiosta nähtiin taannoin hallituksen työttömyystoimista uutisoidessa. Ensin uutisoitiin, että hallituksen työttömyystoimilla ei ollut taaskaan minkäänlaista vaikutusta. Seuraavalla viikolla sama lehti uutisoi että työllisyysaste on viimein saavuttanut hulppean 75% tavoitteen ja on ennätyslukemissa. Todellisuudessa se ensimmäinen juttu oli oikeassa eikä Marinin hallituksen työttömyystoimilla ollut minkäänlaista mitattavaa vaikutusta työttömyyteen, vaan se myöhemmin uutisoitu vaikutus meni totuttuun tapaan virhemarginaaliin.
Trumpin aikakaudella termi Fake News tuli massojen tietoisuuteen, ja jolloin ajateltiin sen koskevan vain Jenkkejä. Todellisuudessa fiktiota on suollettu Suomessakin jo ties kuinka kauan.
Valtamedia on muuten hanurista
Koko valtamedia edustaa jotain poliittista tahoa ja joita kaikkia yhdistää osittain yhteinen narratiivi: Suomi on lintukoto, Suomi on maailman toiseksi vähiten korruptoitunut maa ja sitten joululomalla kansan ollessa glögipäissään uutisoidaan ohimennen että Suomessa korruptio on rakenteellista.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b4709315-42c5-4cf5-a3e5-fe334c7bf0ac
Jos jutusta jää kuva, että tässä on nyt tunnettu koijari höpisemässä niitä näitä, niin juuri se siinä on tarkoituskin. Sillä viedään uskottavuus otsikon väitteeltä, joka oli tässä tapauksessa se olennainen asia. Voidaan miettiä onko se tunnettu koijari juuri oikea henkilö kertomaan otsikosta välittyvän faktan. On kohtuullista olettaa, että jutussa käytettiin ihan tarkoituksella huonoja esimerkkejä rakenteellisesta korruptiosta. Jutussa yhdistyy mukavasti valkopesu, gaslightaaminen ja lintukotopropaganda.
Usein lukemalla otsikon lisäksi ensimmäisen ja viimeisen kappaleen, saa selville debunkkaako juttu itsensä, sekä saa riittävän kokonaiskuvan siitä millaista narratiivia ajetaan, jonka perusteella voi päättää kannattaako loppua edes lukea. Toisaalta on myös hyvä kiinnittää huomiota siihen millaista narratiivia mikäkin media suoltaa. Hyvän medialukutaidon omaavan yksilön pitäisi osata poimia faktat sieltä fiktion joukosta, ja olettaa että nekin voidaan debunkata lähitulevaisuudessa, kuten usein käy.
–
Kaipaan lähinnä faktoihin perustuvaa debunkkaamista. En jaksa uskoa olevani ainoa joka on perehtynyt näihin aiheisiin siitä asti kun Feikkiuutiset tulivat julkiseen tietoisuuteen. Jos ainoa argumentti on:
- salaliittoteoria xD
- liian pitkä en lukenut xD
- epätoivoista gaslightaamista
- nimittelyä
- asiayhteydestä irroitettu halventavaan sävyyn kirjoitettu tiivistelmä
…niin voit jättää postaamatta.
Loput osat postataan lähitulevaisuudessa joko tänne tai jonnekin muualle, riippuen lähinnä siitä tuleeko bannit hienosti perustellulla argumentilla SE ON SALALIITTOTEORIA! kuten muutamasta muusta paikasta…
Ei tarvitse kuin sisällyttää “ideologisesti työtön” otsikkoon, ja yhtäkkiä kaikki työttömät kuuluvat edellämainittuun ryhmään, jolloin kaikki kurjuutus on heti oikeutettu.
Kyllä, tämmöinen vaara on olemassa. Ja sillä voi olla seurauksensa niin et jos ihmisillä on laajasti väärä kuva työttömistä, se voi näkyä vaaleissa ja vaalien tulos voi näkyä hallitusohjelmassa. Mut niin ei käyny tässä tapauksessa, ideologisesti työtön tuli otsikoihin vuonna 2017, sen jälkeen SDP voitti vuoden 2019 vaalit ja muodosti hallituksen. Sun linkkaama artikkeli on viime vuodelta, jollon heppu kirjoitteli jo toisen apurahan voimalla kirjojansa, se sai vuosina 2020 ja 2023 apurahaa, joista jälkimmäinen oli kaksivuotinen. Eli se ei enää vuonna 2020 ollu ideologisesti työtön, kun se toimi apurahan voimin, mut se oli sitä vuonna 2017, kun ensimmäinen artikkeli julkaistiin.
Suomi on maailman toiseksi vähiten korruptoitunut maa ja sitten joululomalla kansan ollessa glögipäissään uutisoidaan ohimennen että Suomessa korruptio on rakenteellista.
Väitteisiin poliisille paljastumattoman rikollisuuden määrästä kannattaa suhtautua varauksella, koska jos ne ei ole tulleet poliisin tietoon, mistä ne on kaivettu. Korruption tapauksessa ne on saatu kyselytutkimuksilla. Niiltä, joiden voisi olettaa näkevän korruptiota, on kysytty onko ne sitä nähny ja vastauksista on laadittu rapsa, jossa eri maat on pisteytetty. Jos liiketoiminnassa tai politiikassa näkee toimintaa jonka syy-seuraus-suhde ei ole selvitettävissä, voi aina epäillä korruptiota ja varmaan yllättävän usein on oikeassa. Pienet piirit on jutellu keskenään miten ne vois toimia yhteisen päämäärän saavuttamiseksi ja ulkopuolisilla ei ole pääsyä niihin touhuihin. Klassinen ruskea kuori ei vaihda kättä, mut kaikki osalliset ymmärtää oman roolinsa, siksi Suomi ei näy noissa tutkimuksissa, korruptio toisiinsa luottavien välillä on todella piilossa. Suomi näyttää paperilla hyvältä ja olettamastaan korruptiosta on niin hankala puhua julkisesti, koska jos ei ole itse siinä mukana, ei välttämättä ole mitään todisteita sen olemassaolosta.
Eli se ei enää vuonna 2020 ollu ideologisesti työtön, kun se toimi apurahan voimin, mut se oli sitä vuonna 2017, kun ensimmäinen artikkeli julkaistiin.
Jolloin olisi varmaan kohtuullista, ettei otsikossa väitettäisi että kyseessä on ideologisesti työtön, jollei olisi tarkoituksena juuri se mitä tekstissä väitettiin.
Suomi näyttää paperilla hyvältä ja olettamastaan korruptiosta on niin hankala puhua julkisesti, koska jos ei ole itse siinä mukana, ei välttämättä ole mitään todisteita sen olemassaolosta.
Niin koska ne paperit ovat jo unohtuneet joissa kerrotaan jotain muuta. Mutta älä sure, tätäkin käsitellään juttusarjan tulevissa osissa, vieläpä tieteellisen tutkimuksen voimin.
voi näkyä vaaleissa
Tätä käsitellään myös.