En pysty heti sanomaan, mikä tuossa kirjoituksessa vaivaa? Aika pitkälti se sisältää sellaista vanhaa ”viisautta” että ”nyt vaan lisää kuria ja kaikki modernit höpönlöpöt pois” -asennetta. Ja ehkä tuossa vaivaa myös se, että jotenkin Taten ja Petersonin mainitseminen tekevät kirjoituksesta omissa silmissäni melkein satiirin. Kyseisen henkilöt kuitenkin tarjoamat miehille aika paljon muutakin (ei niin hyvää), joka erityisesti puhuttelee heikommassa tilanteessa olevia (ja vähän kiukkuisempia). Ehkä nämä ovat varoittavia esimerkkejä siitä, jos ilmiöön ei kiinnitetä parempaa huomiota…?
Se ei liene epäselvää, etteikö (sopivasti) vaativan isän/mentorin olemassaolo olisi tärkeä, mutta mielestäni ongelmana on, se että ympäristöstä tulee niin paljon signaaleja, jotka ovat ristiriidassa niiden vaatimuksien kanssa; miksi täyttäisin vaatimuksia, jotka näyttävät yhtä sattumanvaraisilta ja epävarmoilta kuin ympäröivä maailma?
Mutta miksi internetin varaisät onnistuvat olemaan niin motivoivia? Ainakin kirjoituksen esimerkkien tyyppisillä varaisillä on se, että ne luovat kärjityksillä yksinkertaisemman maailmankuvan, jossa vaatimuksien toteuttaminen johtaa selkeämmin johonkin. Ja samaisessa maailmankuvassa mahdollisille ongelmille löytyy syyllinen, jota voi ja saa vihata. Ja jos suhde ei toimi, niin varaisän voi vaihtaa kuin lelun uuteen.
Mielestäni se, mitä nuoret miehet tarvisevat, ei ole suoranaisesti vaatimuksia, vaan selkeyttä maailmaan. Ja se selkeys pitäisi olla jotain todellisempaa kuin internetin varaisien luomien kuplien näennäinen selkeys.
jotenkin Taten ja Petersonin mainitseminen tekevät kirjoituksesta omissa silmissäni melkein satiirin. Kyseisen henkilöt kuitenkin tarjoamat miehille aika paljon muutakin (ei niin hyvää), joka erityisesti puhuttelee heikommassa tilanteessa olevia (ja vähän kiukkuisempia)
Oma tulkinta kirjoituksesta oli, että nämä hahmot tuotiin juuri tässä valossa esille. Eli henkilöinä joilta tulee helppoja itsestäänselviä latteuksia jotka uppoavat näihin nuoriin miehiin joilta ei odoteta mitään. Ei tuossa nyt ainakaan näitä tyyppejä ihailtu. Vai luinko täysin eri silmillä?
Mielestäni nimenomaan asia jätetään hyvin tulkinnanvaraiseksi - en tätä seikkaan kylläkään edellisessä kommentissani osannut selkeästi ilmaista. Jos ei tiedä Petersonia tai Tatea, niin kirjoituksen perusteella ei varsinaisesti tartte huolestua heidän ‘varaisyydestään’.
Jaa. Mielestäni kusipäitä on nykyään vähemmän kuin nuoruudessani tai vanhempieni kulta-ajalla.
Sodan runtelemilta, 1900-luvun alun arvoilla kasvaneilta isiltä ei tietääkseni kuria puuttunut ja kesti ainakin yhden sukupolven, että nämä kasvatukselliset elkeet katosivat.
En lähtökohtaisesti epäile kommenttiasi tai kokemustasi, mutta voiko se johtua siitä, että vanhempana ihmisenä pystyt paremmin valikoimaan, kenen seurassa olet? Peruskoulussa joutuu olemaan koko ikäluokkansa kanssa. Miehet joutuvat kokemaan saman toisen kerran armeijassa, mutta sen jälkeen saa aika pitkälti valita, missä porukassa on.
Kieltämäti olet oikeassa ja sample set nykynuorisosta rajottuu oman jälkikasvun lähipiiriin.
